Saturday, October 8, 2011

No joko taas

Ja taas pitais keksia jotain kirjotettavaa nakojaan. Valitettavasti edelleenkaan mulla ei oo mitaan kuvia... tai voisin ottaa ehka myohemmin semmosia maistiaiskuvia mun mahtavasta 70-luku asusta, jonka tanaan loysin DiiAista (DI, paikallinen kierratyskeskus.)

Asiaan ei edelleen oo, mutta tulin kertoo teille, et tykkaan ihan hirmusti ku semmoset vanhemmat tati-ihmiset kutsuu mua sopoilla lempinimilla kuten "dear" tai "sweetheart." Ei siis edes tartte olla tuttu, vaan se vaan aina saa mut hyvalle mielelle, ku joku toivottaa hyvat paivanjatkot ja peraan joku edellamainituista... Aloin ihan miettimaan, etta mikshan se on mun mielesta kivaa, ni tulin siihen tulokseen, etta koska kukaan ei mua ikina (tai ainaki ERITTAIN harvoin) muuten kutsu mua tommosilla sopoilynimityksilla. Mies kutsuu ihan nimella, ja niin ollaan tehty ihan alusta alkaen... Nyt ku ollaan oltu yksissa jo melkein kuu vuotta, ni on vahan vaikee enaa alottaa mitaa tommosia uusia lempinimiperinteita.

Suomessa ei kai oo tapana oikeestaan tommonen "nimittely" mutta kenen mielesta on ihan ok ja kenen mielesta taas aivan noup?

joy

Again I feel like posting something. And I don't have pictures still. Maybe later I can take some sneak preview pics of my awesome 70s outfit that I got today from DI. It is seriously rad. 


Anyways, not I have to talk to you about a serious matter that I discovered today. I thoroughly enjoy when older folks call me pet names like "dear" and "sweetheart." You know, even ones that I don't know, I just talk to them for some reason and then they tell me "have a good day, dear" or whatever. Very much like. I realized this today and started to think of a reason why that is. I came to the conclusion that it is because I very rarely get called by any other thing than my name in every day life. The man calls me mainly by my name. We never established nicknames for each other, and now after about six years the barrier to do it is even higher than it would have been in the beginning of our relationship. 


But anyone who wants to call me dear, please feel free. What do you think about this? Who absolutely hates it? 

7 kommenttia:

  1. Dear Sanni :) me käytetään susta kaikkia muita ihania hellittelynimiä, joten noi dierit ja muut kato jätetään niiden mummojen käytettäväksi! :)

    Sannukka, Snadi, Snibula jne... Kaikki osoittaa, että olet meille rakas!

    ReplyDelete
  2. No niiii-i, mut ette oo taalla kayttamassa.. ja en kuule niita. Ni ainaki kiva et mummot dierittelee :D

    ReplyDelete
  3. Äiti on ainut joka kutsuu mua millään lempinimillä, ja nekin on yleensä noloja. :D Mä joskus sweetittelen miestä mutta se pysyy asialinjalla... Ja joko olen jo ihan tottunut tai mummotkaan, esim. kuorossa, ei dearittele mua. En ehkä ole tarpeeksi ihana...! ;)

    ReplyDelete
  4. Muakin kutsuu pari vanhempaa rouvaa töissä sweetieksi, ja tykkään kyllä siitä. Suomessa olis aika luonnotonta, mutta täällä ihan luonnollista.

    Meilläkään ei söpöillä kotona. :D

    ReplyDelete
  5. Pilvi, kuten ekasta kommentista saattaa huomata ni on mun perheellaki noita lempinimia mulle..

    Becki, yess, why not love it?

    Anni, Joo, Suomessa ei oikeen oo tapana.. vois vahan sarahtaa korvaan jos joku vieras kutsuis "kultaseks" tj..
    en tiia osaisinko ees sopoilla kotona.. ehka pitaa joskus koittaa :)

    ReplyDelete
  6. What about Sanshine?! That's what I call you :-) Ha ha

    Trace and I have pet names for each other, but not the normal ones like Dear or Honey. He calls me Little One and I call him Big One... In fact, he NEVER calls me by my real name.

    ReplyDelete

Always happy for comments! :)